Lapsettomat juhlat

Tietoinen päätös jälleen pääsiäisestä ilman lapsia. Saimme ystävältä kutsun kylään, johon ensimmäinen ajatus oli, että hänellä on lapsia. Ei kiitos! Onneksi on myös ystäviä, joilla ei ole lapsia ja heidän kanssaan voi suhteellisen helposti ja mutkattomasti järjestää paripäiväisiä kokoontumisia, juttelun, saunomisen ja lautapelailun äärellä.
Viime vuodet olen selvästi välttänyt lapsiperheiden kanssa ajanviettoa ja aika monet ristiäiset ja sukulaisperheiden lastensynttärit on jäänyt väliin. Jo pelkkä kutsu herättää vihantunteita. Ihan kuin lapset olisivat ainoa asia miksi tulla yhteen. Alkuun ei tietysti tiennytkään tästä mahtavasta kieltäytymisen mahdollisuudesta. Sit vaan meni ja suoritti, ja loppuillan itki katkerana. Nyt onneksi tullut sen verran itsearvostusta, ettei tarvitse mennä enää omien rajojen äärilaidoille ihan vain kohteliaisuus syistä. Jos meitä pariskuntana haluaa nähdä, voi kutsun tehdä jonnekkin neutraaliin lapsettomaan paikkaan ja voi keskittyä aikuisten väliseen kommunikaatioon.

Lapsettomuus on myös aihe mitä on vaikea jakaa sitä kokemattomalle. Harvojen kanssa pystyy sitä todella jakamaan. Hedelmöityshoidot on kanssa asia sitten ihan erikseen. Tosin nyt huomaan, että sen suhteen on tapahtunut muutosta. Kun ensimmäisen kerran olimme lapsettomuusklinikalla vuonna 2007, oli suhtautuminen hoitoihin monilla (mukaanlukien itsellä) vähintääkin epäilyttävää, niissä oli jotain luonnotonta ja pelottavaa. Olimme silloin vielä paljon henkisissä piireissä mukana, missä kohtalo-ohjaava ajattelu oli vallitsevaa, aina asioilla oli joku "tarkoitus" ja luottaminen "tarkoituksen" toteutumiseen oli ikäänkuin jotain suurtakin kilvoittelua.
Tämä on yksi niitä harvoja asioita mitä todella "kadun" elämässäni. Sitä, ettemme lähteneet aikaisemmin hoitoihin ja sitä että oli sellaisen ympäristön vaikutuspiirissä mikä ei tukenut hoitoihin menemistä.
Tästä aiheesta ja esim. yhden "henkisen" gynegologin vastaanottokäynnistä aion kirjoittaa myöhemmin lisää. Se on niin iso aihe voimakkaine tunteineen... arg.

Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia hoitojen aloittamisen yhteydessä? Että ulkopuolinen on kehoittanut odottamaan sitä luonnollista raskautumista, pitänyt hoitoja jonkun "korkeimman vastaisina" tai jopa ihmetellyt itsekkyyttä oman lapsen "väkisin" haluamisessa? "Onhan tuolla orpoja lapsia maailma pullollaan". Parastahan on, kun tälläisen kommentin saa monesti ihmiseltä, jolla on omia lapsia. Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia aiheesta.

Mielestäni oman lapsen saaminen on niin syvällä meissä oleva biologinen perustarve (useimmilla), että sen ohittaminen jollain järkiperäisella ajatuksella ei vain helposti ole mahdollista. Mielestäni jokainen kuulee itse omat toiveensa parhaiten ja harvoin kukaan tulee pyytäneeksi apua siinä muilta. Joko keho ja oma mieli toivoo tai sitten ei. Hyvin yksinkertaista. Jostain syystä koen, että näitä minussa olevia toiveita lähdetään ruotimaan niissä hetkissä, kun oikeasti kaipaisi tukea ja oman pahan olon jakamista. Pitää alkaa puolustelemaan, miksi haluan tätä ja en tätä. Asia on ehkä ulkopuoliselle myös niin vaikea, että turvaudutaan helposti lapsettomuusaiheen uudelleenjärjestämiseen.


Tukea antaakseen ei tarvitsisi kuin kuunnella ja myötäelää. "Toi on ihan paskaa"- on yksi helpoittavimmista kommenteista mitä olen suruni keskellä saanut. Niin on, ihan paskaa.

On ihanaa, jos saa jakaa aitoa surua edes pienen hetken ystävän kanssa. Kenenkään ei tarvitse järjestää asiaa, kertoa että lapsi vielä tulee aikanaan, alkaa puhumaan adoptiolapsista tai jollain muulla tavoin ottamaan surua pois. Näin nyt on, ja on tärkeää kokea juuri ne tunteet, jotka nyt asian äärellä on. Suuri kiitos tähän loppuun kaikille niille, jotka ovat kuunnelleet ja olleet läsnä kivun äärellä, kenen tahansa lapsettomuudesta kärsivän kanssa. Siitä on todella paljon apua, kun tottumuksesta käsin painaa surua ja muita tunteita alas ja kantaa niitä väsymättömästi mukanaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jään Lapsi

Ristiriitaisuuksia lääkärikäynneillä? Ketä lopulta uskoa?

Taas mennään tunteiden vuoristoradassa, niin että hurlumhei! Eilen oli loppukeskustelu julkisenpuolen lapsettomuusklinikalla, sekä ensikäy...